Kuulumisia

Hevosten kanssa menee normaalisti. Stollea oon ratsastanu nyt ilman satulaa ja Serenan kanssa tehny kevyitä kävelylenkkejä talutellen,kun sillä ei niitä kenkiä ole takasissa ja vasen kavio kuluu niin nopeasti, ettei sillä voi paljoa kävelyä enempää tehdä, muutakun pellolla. Kuumien säiden takiakin on jääny tuo liikuttelu hömpöttelyks ja mettässä oon kaikkein eniten menny ja eilen menin vast 11 illalla Stollen kans ratsastaan,kun olin päivällä meripäivil ja oli niin kuuma, etten halunnu mennä aikasemmin. 
Stolle oli aika painava ohjalle, hidas avuille ja kyttäili jokast puskaa ja kivenkoloo,josko sielt joku tonttu hyökkäis kimppuu :D 

Meripäivil kävin ensin lauantai illalla kävelemäs ja porukkaa oli aivan järkyttävän paljo, kävelin vaan nopeesti läpi koko alueen, enkä sen ihmeellisemmin  jääny mihinkään mitää kattelee,vaikkakin bongasin yhden hupparin, mitä olisin halunnu koittaa,kun olin sellast netistä jo katellu pidemmän aikaa. 

Sit mentiin porukassa (tyttäreni,äiskä,veljeni,veljen tyttöystävä) sunnuntain viel kiertää ja kattelee. Ostinkin sielt sit kierrätyskankaast tehdyn laukun ja toisena käsityönä tarttui keramiikkasavesta tehty wc-kyltti. Ja parhaimpana se huppari, mitä kattelin :) 

Kuulumiset

Mun hevosil ei oo nyt kummallakaa satulaa ja olen niille kovasti satuloita etsinyt. Serenalle on tiedossa yksi, mutta en ole sitä vielä saanut sovitukseen. Jos se satula ei käy, niin lähen kummanki hevosen kanssa satulan sovitusreissulle satulasoppiin,jos Serenalle käy tiedossa oleva satula, niin otan vaan Stollen mukaan. 

Olen myöskin pitäny hevosilla nyt kokonaan vapaata, on ollut niin kamalan kuumia säitä ja itselläni ei ole ollut aikaa liikuttaa niitä. Eivätpä ne vapaista ole kärsineet :) Mennään muutenki nyt tässä kesällä rennosti, ilman minkäänlaisia suorituspaineita mistään, ilman satulaa, metsäteillä samoillen ja montuilla kahlaten ja pidetään hauskaa. 

Mulla ei nyt oo mitää sen kummempaa asiaa,blogi on luultavammin hiljaiselolla ainaki siihe asti, et mul on taas jotaa kirjotettavaa ja pääsen liikuttamaa hevosii normaalisti. 

Nyt siis mennään näillä, maastossa, pelloilla, laukkaillaan auringonlaskuun ja nautitaan viileistä kesäilloista ja metsän antamast varjosta :) 

Ärrin murrin

Toisinaan menee hermot... 

En voi enää muuta kun hakkaa päätäni seinään,sellain olo on nyt. 

Syynä satula ongelmat, en jaksa niitä enää!
Miehän vaihdoin Stollelle Serenan satulan ja laitoin siihen eri kaaren, jotta se ois parempi Stollelle,se olikii hetken, mut nyt taas toikin kaari on jotenki liian leveä sille ja vaikka laittais minkälaist kaarta siihen satulaan, niin se ei vaan käy Stollen päärynäselkään.. Ja olen myös tullu siihe tuloksee, et satulassa on liian vähä selkärangan tilaa. Joten, satula on myynnissä ja uuden satulan etsiminen alkaa taas. Stolle on kyllä liikkunut satulalla hyvin, eikä se ole jättänyt hankausjälkiä eikä mitään muutakaan epäsopivuudesta viittaavaa, mutta mulla vaan on sellain "aisti" josta tiedän,jos joku ei ole hyvä tai ei sovi ja sellainen tunne tästä satulasta on. Ja jäähän siinä liian vähän tilaa sään ja kaaren väliin ja hikijäljet selässä on mielestäni aivan liian lähellä selkärankaa ja kun olen mitannut satulaa, niin kyllä siinä vaan on liian vähän tilaa selkärangalle. Ei siis muuta, kun Stollenkin kanssa ilman satulaa menoa nyt ja otan sitä käsihevoseksi mukaan, kun ajan Serenaa, niin saa sekin sillä tavalla reippaampia maastoja. 
Inhoan satulan etsintää. Onneksi oon saanu kaik muut satulat myytyä, jotka on ollu epäsopivia,eli ei oo jääny mitään satulaa käsiin pyörimää. Toivottavast tällekii satulalle löytyis uus hevonen alle, jolle se sopis. :) 

Eilen ratsastin Stollel pellolla,tarkotus oli ratsastaa se rennoksi ja taipusaks. Tein paljo voltteja ja taivuttelin hieman liiotellusti,Stolle oli jäykkä etenkii oikeesee kierroksee ja ei ois halunnu kunnol taipua ja ois vaan juossu alta pois tai nostanu laukan,kuin työskennelly hiljases ravissa. Laukkasin myös oikeesee kierroksee,siinä se menee melko jännittyneenä eikä taivu. Vasen kierros oli paljo parempi ja laukkas siinä rennompana ja laukka tuntu pehmeeltä ja hyvin pyörivält. Loppukäynnit menin vielä maastos ja se jatko siellä sitä jäykkyyttään ja vastaan punkemist. 

Tänää menin sillä ilman satulaa maastossa. Heti se oli taas jäykkä ja ei viittiny kuunnella mitään, ratsastin napakal pohkeella ja otin siirtymisiä ja pidin huolen siitä,et se menee sen tempost ravia, kun mie haluan, eikä ala vaan painamaa ohjalle. Hetken siinä mentyäni se kuunteli jo paljo paremmin. Menin matkan varrel yhdel pellolla hetken, laukkasin pari kierrosta ja menin kumpaakii suuntaa voltteja ravissa,oikeelle taipu huomattavast paremmin kun eilen, vaikka välillä yritti luistaa työnteost ja oli kun tukki. Lopuksi pitkät loppukäynnit. Tän päivän ratsastuksee oon tyytyväinen, laukkas tosi kivasti ja raviki suju lopulta <3 

Kavio asiaa + muuta

Serena on ollu nyt jonkun aikaa hieman outo kovempaa ravatessa, se ei varsinaisest onnu, mut ottaa oudon "hyppyaskeleen" vasemmal takajalalla,hitaassa ravissa,käynnissä tai laukassa ei ole epäpuhdas. 
Eilen ratsastin sen maastossa ilman satulaa ja otin yhden lyhyen pätkän hieman kovempaa ravia, jossa hevonen pikkasen pidens itteesä ja tunsin selkään sen, että joku siellä jalassa nyt on huonosti. 

Parilla viime kengitys kerralla kengittäjä on jättänyt Serenan kaviot liian pitkiksi ja sen huomaa siitä, että tamma kompuroi paljon ja ihan kuin astuisi johonkin kuoppaa tai vastaavaan,vaikka tie on tasainen eikä upota. Sanoin siitä kengittäjälle ja hänen mielipiteensä oli, että kengitettäessä valkoviiva tulee niin paljon lähemmäs varvasta, kuin jos hevonen on ilman kenkiä, ettei kaviota saa niin lyhyeksi varpaalta ja ehdotti, että pistetään sille sivukäänteiset kengät. Sanoin, että sivukäänteisiä ei tule. Ja sanoin myös, että saahan sen varpaan lyhyeksi kun ottaa. Ne kaviot oli kyllä kaikkialta aivan liian pitkät! Otin sitte Serenalta kengät pois ja vuolin kaviot. Olin myös kysynyt viime tai sitä edellisel kengitys kerralla, et onko kaviot jo suorat,kun Serenalla oli kaviot kulunu ihan vinoon, kun oli ollu ilman kenkiä, niin kengittäjä sano, et ovat suorat. Ja mitä näenkään kun otan kengän pois? Vasen takakavio oli ainakin sentin vinossa,eli toinen syrjä ja kanta pidempi, kuin toinen. Vuolin sitte kavion tasaseksi ja lyhensin sitä myös. Kaviossa oli myös sienikasvustoa,mikä tulee siitä, jos kengän ja kavion väliin jää tai menee likaa ja se sitte muhii siellä,myöskin tietysti huonot tarhaolosuhteet ja epähygienin alusta altistavat taudille. 
Tässä infoa kyseisest asiasta : Valkoviivatauti 
Outoa on, että miksi vaan vasen kavio oli niin kamalassa kunnos,mut oikee oli vaan ylikasvanu. Ei voi taas muuta, kun ihmetellä! 

Stollel on ollu nyt 3päivää vapaata ja tänää ois taas tarkotus ratsastaa sillä. Teen nyt Serenan kans vaan kävelylenkkejä maastos ja meen sit pellol muut askellajit. Tarkotus ois nyt ettiä sille bootsit. Simplet ei sillä kestä,mut oon nyt miettin old macien ostoa. 

Satulaakin mie oon tammalle koko ajan ettiny,paria oon nyt kyselly, katotaa sopiiko niist kumpikaan. On toi satulan ettimiin aina aikaavievä ja hidas prosessi. 


Kuvailin hevosii 5.7, tässä otoksia :) 

Maastossa

Käytii Viivin kanssa tuossa pari päivää sitte puolentoist tunnin maastolenkki, mul ois ollu sportstrackerin yhteenvetoki siitä, mut meninpä sit poistamaa sen. Noh, ens kerral sit. 
Lenkki oli melko kevyt, hyvillä tieosuuksil laukattii ja ravattii,muuten melkein koko lenkki mentii käyntiä. 
Lenkin yks osio pitää mennä maantietä jossa autot ajaa melkein poikkeuksetta yli rajotusten, rajotus on siin tieosuudel 80km/h,tuli sit yks täkäläin kuorma-autokuski meiän takaa eikä hiljentän yhtää ja hyvä et ees väisti! Viivin hevonen ei meinan pysyy tiellä, kun se pelästy sitä rämisevää koslaa. Kuinka vastuutonta ajaa niin läheltä hevosia ja tie on siinä kohtaa suora ja näkyvyys hyvä, eikä ketään tullut vastaan, joten se ois oikein hyvin voinu väistää kunnolla, mut ei, kusipää mikä kusipää! Pistää vihaks tollaset ajattelemattomat hyypiöt! 

Stolle oli lenkillä tosi kiva, ei painanu ohjalle ja laukattii vierekkäin,eikä silti kuumunu,hieno poika! <3 

Eilen kävin sen kans mettässä kävelemäs,ei oo hirveest ollu puhtia mennä mitää kauheen rankkoi lenkkei,nii otetaa lunkisti nyt, sit ehtii taas syksymmäl menemää kunnolla, kun ei oo näin kuuma koko ajan. 

Mielipiteitä

Aattelin kirjottaa vähä omii ajatuksiani ystävyydestä ja yleensäki siitä, minkä koen ystävyydeksi. 
Ei kaikkien kanssa tarvii olla ystäviä,itse oon epäluottavainen ihmisii kohtaa ja siksi mulla ei o paljoo ystäviä, mut he, ketkä mul on, on mulle tosi tärkeitä. Ihmisii, joihin voin varmast luottaa. Ja jos en johonkii luota, niin en kerro asioitani,koska oon liian monta kertaa kuullu, kuinka joku on puhunu asioitani eteenpäin,vaikka on mulle monta kertaa sanonu, et "Muhun voit luottaa"   Se on paskamaista, että sit kuulee jostain muulta taholta, ettei se ihminen olekkaa pitäny lupaustaan ja alan miettimää,et no mitähän kaikkee muuta tää ihminen on must kertonu eteenpäin. 
Tässä parin vuoden aikana oon jättäny ihmisiä taakseni ja hyvä niin, en oo sen jälkeen tarvinnu heitä mihinkään, niin miks ees oisin heidän kans tekemisis, kun pärjään ilmankin. Mulle luottamus ystävyyssuhteissa on todella tärkeää. Itse pidän salaisuudet, enkä puhu muiden asioita eteenpäin. En ymmärrä, miksi toisilla ihmisillä on pakottava tarve puhua muiden asiat eteenpäin. Tekeekö se heidän mielest itsestään parempia tai suositumpia toisten keskuudessa? Tai miks ylipäänsä kukaan puhuu kenenkään asioita eteenpäin. 

Toinen asia on muiden haukkuminen ja kiusaaminen. En ole ite koskaan sitä ymmärtäny enkä tule ymmärtämään. Mua on kiusattu koulussa, ihan ala-asteest lähtien aikuispuolen opintoihin saakka. 
Kuinka aikuiset ihmiset kehtaa ja viittii alentuu kuin lasten tasolle ja nälvii muille ja olla ilkeitä? 
Itse en siitä välittäny sen kummemmin ja huomasin ajankuluessa, että ihmiset, jotka eivät olleet oikein ottaneet muhun kontaktia,mutta olivat tämän kiusaajan kanssa olleet tekemisissä,alkoivat jonkun ajan päästä ottamaan muhun kontaktia ja keskustelemaan mun kanssa. 

Mikä sit aiheuttaa kiusaamisen? Yleensä kiusaajilla on huonot perhesuhteet,eivät ole tyytyväisiä elämäänsä,ulkonäköönsä,ovat jääneet huomiotta ja haluavat huomiota hinnalla millä hyvänsä. 
Itse oon ollu aina sitä mieltä, et parempi yksin, ku huonos seuras. Ja niin elän edelleen. Mulla on ne parhaat ystäväni/kaverini joiden kanssa vietän aikaa ja muut ajat olen sit omis oloissani. Ja elämä on sitä mikskä sen teet. Jos vaan murehtii omaa kohtaloaan, niin kyllä oma fiiliskin muuttuu negatiiviseks ja mikään ei enää tunnu miltään. 

Mikä ei tapa,vahvistaa :)